MITÄ TIIBETINTERRIERIN KANSSA VOI HARRASTAA?

Tiibetinterrieri on monipuolinen harrastekoira ja sen käytöllä onkin vain mielikuvitus rajana - tosin sillä rajoitteella, ettei paimenkoirasta saa rakennettua metsästyskoiraa. Monille riittää, että oma tibbe on helluinen lemmikki, toiset haluavat tästä tarmopesästä aktiivisen kilpailukoiran. On siis pääasiassa omistajasta kiinni, miten paljon haluaa tibbensä kanssa tehdä. Tibbe kyllä tulee mukana!

Tibbe on ihanteellinen lenkkikaveri niin metsässä kuin kaduillakin. Tosin varsinkin syksyisin ja keväisin saa varautua siihen, että metsä on pian kotonakin, turkissa kun kantautuu mukana yhtä sun toista risua ja käpyä. Monet ovatkin opettaneet tibbensä ulkoilemaan kurapuku päällä, jolloin tibbe välttyy monelta pesukerralta. Ja voin vannoa, että karskeinkin tibbeuros astelee ulos ihmeen polleana, vaikka olisi vaaleanpunainen kurapuku päällä!

Tibbelle on ominaista valtava ponnistusvoima ja kyky hypätä korkealle. Ei ole tavatonta, että tibbe ponnahtaa kaksi kertaa itsensä korkuisen aidan yli paikaltaan, ilman vauhtia. Tiibetinterrierin ketteryys ja ponnistusvoima, sekä oppimiskyky ovat syitä, minkä takia niiden kanssa harrastetaan agilitya. Agilityssahan koirat suorittavat esteratoja omistajan ohjauksessa. Agilityssa järjestetään kilpailuja, joihin voivat ottaa osaa niin aloittelijat kuin edistyneemmätkin harrastajat.

Agilityssa vaaditaan myös vähintään alkeelliset tottelevaisuustaidot, joten monet tibbet ovat ottaneet osaa tottelevaisuuskoulutukseen. Tiibetinterrieri on oppivainen koirarotu, eikä koulutus ole ollenkaan mahdottomuus.  Yksi suuri tekijä on tietysti tiibetinterrierille luonteenomainen "herkkähipiäisyys":  Liian kovat ja ankarat koulutusotteet loukkaavat helposti tiibetinterrieriä, joka tuolloin kieltäytyy yhteistyöstä. Esimerkkinä erään tibbeomistajan kokemus agilitykentältä: Hän erehtyi huutamaan koiralleen kesken kisan, jolloin tibbe loukkaantui, pysähtyi, käveli sitten rauhallisesti kehän ulkopuolelle ja asettui sinne makaamaan.

Tiibetinterrierillä on hyvä hajuaisti, joka on varmasti tukka-silmillä -näkökyvyn kompensaatio. Sen takia tibben kanssa on harrastettu myös etsintälajeja ja jäljestystäkin. Tällaisiin lajeihin osallistuessaan tiibetinterrierin omistaja voi kohdata muiden koiranomistajien ennakkoluulot heidän nähdessään koulutuskentälle astelevan karvapallon. Älä kuitenkaan luovuta! Luultavasti juuri sinun tibbesi tuo koko ryhmään iloisen mielen ja hymyn kaikkien huulille, kun se pomppii raunioilla kengurun tavoin, karvat hulmuten!

Tässä oli vain murto-osa lajeista, joita tibben kanssa voi harrastaa. Nämä lienevät kuitenkin ne yleisimmät. Ota selvää oman alueesi koirakerhoilta, mitä lajeja he tarjoavat. Jos sinulla ei ole aikaa mennä järjestetyille kursseille tai alueellasi ei järjestetä koulutusta, harrasta tibbesi kanssa kotona: Rakenna tietosanakirjoista hyppyesteitä, piilota herkkupaloja eri puolille huonetta ja anna tibben etsiä, lainaa toko-kirja ja opeta sitä itsenäisesti, ym. Vain mielikuvitus on rajana, kun alat harrastamaan tibben kanssa!