|
Tiibetinterrieri
on ikivanha tiibettiläinen rotu, joka ei nimestään huolimatta ole mitään
sukua varsinaisille terriereille. Näitä koiria on ammoisista ajoista lähtien
kasvatettu ja vaalittu tiibettiläisissä luostareissa, sillä niiden
uskottiin omaavan onnea tuottavia kykyjä.
Lamalais-luostareiden
munkit eivät milloinkaan myyneet koiriaan, eikä niitä edes näytetty
muukalaisille, koska pelättiin, että ne saattaisivat menettää
onnentuojan ominaisuutensa. Silloin tällöin tiibetinterrierejä
kuitenkin lahjoitettiin korkea-arvoisille merkkihenkilöille suurimpana
mahdollisena kunnianosoituksena.
Myös
paimentolaisilla oli tiibetinterrierejä, jotka olivat hieman
kookkaampia ja vankkarakenteisempia kuin munkkien suosimat
luostarikoirat. Koirat toimivat vaeltelevien heimojen johdattelijoina
vaikeakulkuisilla vuoristopoluilla, työskentelivät paimenkoirina sekä
valvoivat isäntäväkensä turvallisuutta leiritulien ääressä. Kun
vieraita ilmestyi näköpiiriin, nämä tarkka-aistiset koirat
suorittivat leirissä hälytyksen kuuluvasti haukkuen. Jos tulija oli
tervetullut, koirat hiljenivät heti isäntäväen käskystä, mutta mikäli
leiriä lähestyi vihollinen, tiibetinterrierit palasivat kutsusta
takaisin leiriin ja suuret, hurjat tiibetinmastiffit laskettiin irti
kahleistaan karkottamaan tunkeilijat. Monipuolisen taitavat
tiibetinterrierit olivatkin yhtä arvostettua ja arvokasta omaisuutta
paimentolaisisännilleen kuin hienostuneemmat luostarikoirat munkeille.
Ensimmäiset
tiibetinterrierit toi Englantiin Aasiassa lääkärinä työskennellyt
Dr Agnes Greig 1920-luvulla. Pohjois-Intiassa viettämiensä 12 vuoden
aikana hän oppi tuntemaan myös tiibettiläisiä ja sai kiitollisilta
potilailtaan
ja hyviltä ystäviltään lahjaksi useita tiibetinterrierejä,
jotka polveutuivat sekä luostari- että paimentolaiskoirista. Tohtori
Greigin 40 vuotta kestäneen suurenmoisen kasvatustyön ansiosta rotu on
tällä vuosisadalla valloittanut uusia ihailijoita kaikkialla
maailmassa.
Suomessa
tiibetinterrierin kasvatustyön aloitti ensimmäisenä vapaaherratar Eva
Wrede noin 40 vuotta sitten. Tänä päivänä maassamme on useita rodun
kasvattajia ja suomalaisten tiibetinterriereiden taso on kansainvälisen
mittapuun mukaan yksi maailman parhaita.
Tuhatvuotinen
kiinteä vuorovaikutus ihmisen kumppanina on kehittänyt
tiibetinterrierin älykkyyden ja persoonallisuuden sellaisiin mittoihin,
joka on vertaansa vailla maailman koirarotujen suuressa perheessä.
Siksi sen tuleekin ehdottomasti saada asua ja elää ihmisen
seuralaisena! Liian ankaraa tai epäjohdonmukaista kohtelua
tiibetinterrieri ei siedä ja voi tällöin yrittää ottaa johdon omiin
tassuihinsa, mutta oikeudenmukaisesti ja ystävällisesti kohdeltuna
tiibetinterrieri on lojaali ja aito ystävä. Se viihtyy parhaiten
perheensä parissa ja tuttujen ihmisten seurassa se on iloinen,
huumorintajuinen ja tunteellinen. Vieraita kohtaan tiibetinterrieri on
usein piittaamattoman välinpitämätön.
Himalajan vuoristoseudun
karuissa olosuhteissa tiibetinterrieristä on aikojen saatossa
kehittynyt terve ja kestävä rotu, joka näyttää sopeutuneen hyvin
seurakoiraksi myös suomalaisiin olosuhteisiin.
|
|
Dr. Agnes Greig
Vuonna 1922 tohtori Agnes Greig
leikkasi
erään intialaisnaisen onnistuneesti ja sai kiitoksena lahjaksi
ensimmäisen tiibetinterrierinsä, Buntin.
Bunti |
